Ohjeita aloittelevalle vaeltajalle

Norjan-reissun kommelluksista viisastuneena päätin koota tähän joitain vinkkejä niille, joilla vaelluskokemusta ei juurikaan ole. En ole itsekään vielä kovin kokenut, mutta voisi ehkä olla hyvä, jos edes joku oppisi minun virheistäni - tai niistä virheistä, joita en tehnyt itse mutta todistin vierestä...

1. Suunnittele vaelluksesi. Katso etukäteen kartasta mukava reitti ja kysele kokeneemmilta neuvoja. Esimerkiksi Vaellusnet on hyvä paikka kysellä vaikkapa kohteen maastosta ja muista erityispiirteistä, ja sieltä saa neuvoa yhteen sun toiseenkin vaeltamiseen liittyvään asiaan. Muista ottaa suunnitelmissasi huomioon, että kävelynopeutesi Lapin tuntureilla on jotain aivan muuta kuin Helsingin asvalttikaduilla - varaa mieluummin liikaa aikaa kuin liian vähän.

2. Hanki kunnon varusteet. Varusteviidakko näyttää aloittelevan silmään jopa vähän pelottavalta, mutta loppujen lopuksi tarpeellisten vaellusvermeiden luettelo on melko lyhyt: tukevat kengät ja kunnon rinkka. Halutessaan voi sitten hankkia jos jonkinlaista erikoistarviketta GoreTex-puvusta teleskooppimakkaratikkuun, mutta välttämättömiä tavaroita ovat nuo mainitsemani kengät & rinkka. Ja itse asiassa rinkankin voit lainata joltain, jos et itsellesi halua sellaista ostaa. Tärkeintä on, että nämä varusteet sopivat sinulle täydellisesti, muuten vaelluksestasi tulee todellinen Via Dolorosa.

3. Pidä huolta ruokapuolesta. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin vaeltaminen tyhjällä vatsalla. Suunnittele siis vaelluksen ruokalista huolella etukäteen ja osta ruuat hyvissä ajoin ennen lähtöä. Kannattaa suosia kuivattuja ruokia (esim. valmiit pasta-ateriat), sillä ne säilyvät hyvin ja ovat kevyempiä kuin tölkkimuonat. Ruokia valitessa kannattaa ottaa huomioon se tosiasia, että vaeltaminen kuluttaa valtavasti energiaa. Lihomaan et pääse, vaikka yrittäisitkin ;) Muista myös hankkia retkikeitin lainaan, jos itselläsi ei sellaista ole - äläkä unohda opetella sen käyttöä.

4. Varmista majoite. Mikäli reissusi suuntautuu jonnekin, missä ei ole autiotupia, tai olet liikenteessä sesonkiaikaan, hanki teltta joko omaksi tai lainaksi. Harjoittele teltan pystyttämistä niin, että pystyt tarvittaessa pystyttämään sen myrskytuulessa keskellä yötä.

5. Hommaa kartta. Ja opettele lukemaan sitä. Pelkän GPS-paikantimen kanssa tulee äitiä ikävä, jos riittävää määrää satelliitteja ei löydykään liian paksun pilvipeitteen takia...

6. Informoi muita aikeistasi. Lähipiirin olisi hyvä tietää, missä aiot olla ja kuinka kauan, jotta etsintäpartiota ei tule lähetettyä liian aikaisin saati liian myöhään. Tiedota myös siitä, jos suunnitelmasi muuttuvat esim. huonon sään takia. Mikäli on oletettavaa, että vaelluskohteessa kännykkä ei kuulu, tästäkin kannattaa kotiväelle kertoa.

7. Laadi suunnitelma B. Jotain menee aina pieleen, mutta joskus on helpointa ja/tai turvallisinta luopua alkuperäisestä suunnitelmasta. Tällöin on hyvä olla varasuunnitelma jo valmiina takataskussa, ettei sitten tarvitse seistä sormi suussa kun mikään ei menekään suunnitelmien mukaan...

8. Älä kiirehdi. Suunnittelu kannattaa tehdä huolella, eikä maastossakaan parane hätäillä. Sopiva kävelyvauhti on sellainen, että jaksat kiivetä isotkin mäet ylös ilman, että hengityksesi alkaa vinkua ja jalat huutaa hoosiannaa. On tärkeää kuunnella kroppaansa ja pitää taukoja aina, kun vähänkin siltä tuntuu. Itselleni sopii parhaiten "paljon lyhyitä taukoja"-tyylinen rytmi, jossa pysähdellään usein mutta vain n. viideksi minuutiksi kerrallaan. Kokeilemalla löydät itsellesi sopivimman tavan, joskin kannattaa varata pariksi ensimmäiseksi päiväksi vähän lyhyemmät päivämatkat.

9. Käytä maalaisjärkeä. Maastoon on aivan turha raahata tavaraa, jota et siellä tarvitse. Jokainen ylimääräinen gramma alkaa kyllä tuntua jossain vaiheessa, joten Iijoki-sarjaa ei ehkä kannata pakata mukaan iltalukemiseksi, vaikka rinkasta tilaa löytyisikin. Jos haluat ottaa vaikka jonkun kirjan matkaan, kukaan ei sinua estä sitä tekemästä; muista kuitenkin, että kannat itse omilla harteillasi kaiken, mitä rinkkaasi pakkaat. Ja ei, telttaa ei jätetä matkasta sen takia, että se painaa liikaa ;)

10. Ota rennosti. Kaikki mokailevat, varsinkin ensimmäisillä reissuillaan, joten hölmöistä kommelluksista ei kannata lannistua. Vaeltaminen laittaa usein huumorintajun koetukselle, mutta vaikeuksien voittaminen tuntuu aivan mahtavalta - ja mitä tapahtumarikkaampi reissu, sitä enemmän riittää kerrottavaa kavereille kotiutumisen jälkeen :)

Kuvia!

Kuvia Norjan-reissulta, olkaapa hyvät!

(c) kirppu_89

Norja 1, minä 0

Ajankohta: 28.7.-5.8.2011

Porukka: Liedon Eränkävijöiden ja Auran Eräkurkien johtajia sekä muutama LEK:n tulevaisuuden toivo

Torstaiaamuna herätys klo 5.50, kamat autoon ja auto Liedon seurakuntatalolle, tavaroiden siirto bussiin ja bussi liikkeelle n. seitsemän aikoihin. Enemmän tai vähemmän yllättäen Turun satamassa oli joukko varsin väsyneen näköisiä partiolaisia, mutta se ei menoamme haitannut. Hei, me sentään olimme matkalla Ruotsin Jamboreen kautta Norjaan!

Tylsä laivamatka vaihtui illalla vielä tylsempään bussimatkaan. Suurin osa porukasta oli kuitenkin sen verran väsynyttä, että puolenyön jälkeen penkeiltä kuului pelkkää tasaista tuhinaa... Aamulla heräsimme Etelä-Ruotsista, ja aamupalan jälkeen olimme valmiita suuntaamaan jamboreen vilskeeseen. Olisi tosin pitänyt arvata jo etukäteen, että tietenkin partioleirillä sataa... Itse kukin oli melkoisen märkä jo pari tuntia ennen jamboreealueelta poistumista, mutta tulipahan sekin tapahtuma nähtyä. Jokainen poistui paikalta lukuisia kokemuksia rikkaampana - ja monet useita Ruotsin kruunuja köyhempänä, sillä jamboreekaupasta löytyi aivan liikaa mielenkiintoista partiokrääsää ;)

Toinen bussiyö putkeen, woohoo... Aamulla porukasta ei löytynyt enää ketään, jonka selkä ja niska eivät olisi olleet jumissa. No, kunnon aamulenkki Oslon keskustassa sai pahimman kankeuden kaikkoamaan, olkoonkin, että ainakin allekirjoittaneelle olisi vähempikin lenkkeily riittänyt. Postimerkkien ostaminen Oslon keskustasta voi osoittautua yllättävän hankalaksi :P Onneksi lähtö ei viivästynyt ihan mahdottoman paljoa, vaan pääsimme vielä kutakuinkin inhimilliseen aikaan Valleen. Pidemmän reitin valinneet lähtivät jo illalla, me muut nautiskelimme "lomasta" Lundenin leirintäalueella vielä seuraavaan aamuun saakka.

Aamulla aikaisin ylös, teltat (ja tietysti muutkin romppeet) kasaan ja ei kun menoksi. Bussi kuljetti meidät muutaman kilometrin päähän leirintäalueesta, ja parkkipaikalta sitten pääsimme vihdoin oikeasti vaeltamaan. Tosin vasta uskomattoman pitkän vitkuttelun jälkeen, kun vaeltamisen ensikertalaisia ei meinannut saada liikkeelle edes kirveellä uhkaamalla... Onneksi kuitenkin pääsimme matkaan, sillä maisemat olivat todella upeita. Matkanteko vain oli välillä rasittavan hidasta, sillä osalta porukasta oli vaeltamisen perusteet täysin hukassa :P

Seuraava aamu antoi jo viitteitä siitä, miten reissu tulisi osaltani päättymään; kunnolla palaneet korvat & kasvot, varsin kivuliaasti rikkoutuneet varvasvälit ja typerästä vauhdinjaosta jämähtäneet lihakset. Jei. Joka tapauksessa tavarat pakkailtiin kiltisti ja matkaan päästiin mukavan aurinkoisessa säässä. Ongelmaksi vain alkoi muodostua askel askeleelta yhä enemmän kipeytyvät jalat, eikä asiaa ainakaan auttanut se, että polveni päätti aloittaa kiukuttelun viitisen kilometriä ennen yöpymispaikkaa. Kun vielä päivämatka oli ollut edellistä päivää pidempi, koko lössi totteli varsin mieluusti käskyä mennä välittömästi nukkumaan...

Herääminen oli varsin hankalaa ja aamu normaaliakin tahmeampi, mutta ihmekö tuo, kun teltan asukkaista toinen on kuumeessa ja toinen muuten vain jumissa. Olimme sopivasti tien vieressä, joten reissun johtajalta kävi käsky jättää leikki kesken ja suunnata takaisin leirintäalueelle (bussikyydillä tosin). Harmitti todella paljon, mutta olimme molemmat liian väsyneitä inttääksemme vastaan, joten keräsimme omien tavaroidemme lisäksi muidenkin ylimääräiset roinat ja jäimme odottelemaan bussia. Loppupäivä kuluikin sitten löhöillessä ja seuraavan päivän päiväretkeä suunnitellessa - kun nyt oltiin Norjaan saakka tultu, niin pakkohan täällä on jotain muutakin tehdä kuin vain syljeskellä teltan kattoon ;D

Ja taas suunnitelmat uusiksi. Aamulla sitten allekirjoittanut oli kuumeessa, joten se siitä päiväretkestä. Norja voitti taistelun, muttei koko sotaa! Mur... No, enää 24 tuntia odottamista, ja sitten päästäisiin lähtemään vihdoin kotiin päin.

Jotenkin säälin bussikuskiamme kotimatkan alkaessa... Suihkussa sentään olimme käyneet, joten hajuhaitat olivat minimissä, mutta miltei koko ilta meni "toivelaulukonsertin" merkeissä. Mukana olleet partiolaulukirjat kuluivat enemmän kuin kaikilla edeltävillä leireillä yhteensä, ja ainakin meikäläinen lauloi äänensä illan aikana kokonaan pois. Ei ehkä se fiksuin teko, mutta ei se mitään, koska kivaa oli!

Aamulla tuli jälleen heräiltyä kokonaan eri valtiosta kuin missä oli illalla mennyt nukkumaan - ja vaihteeksi paikat totaalisen jumissa. Onneksi se oli viimeinen bussiyö piiiiiiiiitkään aikaan... Laivakin tuli satamaan juuri sopivasti, joten kauaa ei tarvinnut odotella aamiaispöytään pääsemistä. Itse matkahan oli vähintään yhtä tylsä kuin mennessäkin, mutta ainakin jokainen minuutti vei lähemmäs kotia ja siellä odottavaa sänkyä :)

Pitkästä aikaa...

Onpa ollut harvinaisen hiljaista blogirintamalla, vaikka vaelluksen suunnittelu on jo pitkän aikaa pyörinyt täysillä :P Vaikka itsekin olen jonkin verran suunnitteluporukassa pyörinyt, aikataulu ei tähän hätään muistu kovin tarkasti mieleen, mutta pääpiirteissään reissu näyttää tältä:

• Lähtö tapahtuu torstaina 28.7. Liedon seurakuntatalolta, josta bussi siirtää meidät Turun satamaan. Ongelmana vain saattaa olla se, että allekirjoittanut on aamuisin liikkeissään varsin tahmea ja seurakuntatalolla pitäisi olla jo ennen seitsemää...
• Perjantaina käväisemme Ruotsin maailmanjamboreella. Kyseinen vierailu tekee "pienen" mutkan matkaamme Norjan puolelle, mutta on takuuvarmasti sen arvoinen :)
• Lauantaina pyörähdämme Oslossa, jonka jälkeen matka jatkuu Valleen. Itse vaellus starttaa (muistaakseni) sunnuntaiaamuna, ja takaisin enemmän tai vähemmän ihmisten ilmoille pääsemme keskiviikkona.
• Seuraavat pari yötä kuluvat bussissa (eli mitä luultavimmin ainakaan meikäläinen ei nuku), ja sitten taas laivalla yli. Turun satamassa olemme hieman ennen iltakahdeksaa, ja vapaita lähtemään olemme n. klo 21 - eli sen jälkeen, kun yhteiset tavarat on saatu purettua Liedon seurakuntatalolla.

Alunperin reissun budjetiksi laskettiin n. 280 €/nuppi, mutta kaikenlaisten talkooponnistelujen myötä summa on laskenut roimasti - johtajahinnaksi muodostui 100 €. Ei hullummin kahdeksan päivän reissusta...

Ja nyt ei muuta kuin odottelemaan innolla heinäkuun loppua :D

Norja-suunnitelmat etenevät :)

Homma alkaa jo hahmottua hitaasti mutta varmasti :) Sunnuntaina laskeskelimme reissun budjettia, joka näillä näkymin tulee olemaan n. 280€ sierainparia kohden. Aika paljon siis, ainakin näin opiskelijan näkökulmasta katseltuna. Enemmän tai vähemmän yllättäen nyt on tarkoitus lähteä organisoimaan erinäisiä varainkeruutempauksia, etteivät kovin monen matkahaaveet kaatuisi rahaongelmiin... Okei, myönnettävä kyllä on, että tuo hinta on kuitenkin kohtalaisen halpa kun ottaa huomioon, että sillä ollaan n. viikko Suomen rajojen ulkopuolella ja se sisältää laivamatkat, bussin vuokran, bussikuskin/-kuskien palkan jne. Pääseekö mihinkään varsinaiseen lomakohteeseen tuollaisella summalla?

No, katsellaan ja ihmetellään. Lisää informaatiota tippuu tänne sitä tahtia, kun itse saan kaivettua faktoja esiin :)

Seuraavaksi Norjaan?

Wau, eteen heitettiin mahdollisuus lähteä ensi kesänä vaeltamaan Norjan maaperälle! :D Kyseessä on Liedon Eränkävijöiden reissu, jonka ohjelmaan kuuluu myös vierailu Ruotsin jamboreella. Tarkkaa tietoa reitistä yms. ei vielä ole, mutta hyvää kannattaa aina odottaa, eikös niin? :)

Kuvia!

Kuvia Kilpisjärveltä.

(c) kirppu_89