Porukka: Liedon Eränkävijöiden ja Auran Eräkurkien johtajia sekä muutama LEK:n tulevaisuuden toivo
Torstaiaamuna herätys klo 5.50, kamat autoon ja auto Liedon seurakuntatalolle, tavaroiden siirto bussiin ja bussi liikkeelle n. seitsemän aikoihin. Enemmän tai vähemmän yllättäen Turun satamassa oli joukko varsin väsyneen näköisiä partiolaisia, mutta se ei menoamme haitannut. Hei, me sentään olimme matkalla Ruotsin Jamboreen kautta Norjaan!
Tylsä laivamatka vaihtui illalla vielä tylsempään bussimatkaan. Suurin osa porukasta oli kuitenkin sen verran väsynyttä, että puolenyön jälkeen penkeiltä kuului pelkkää tasaista tuhinaa... Aamulla heräsimme Etelä-Ruotsista, ja aamupalan jälkeen olimme valmiita suuntaamaan jamboreen vilskeeseen. Olisi tosin pitänyt arvata jo etukäteen, että tietenkin partioleirillä sataa... Itse kukin oli melkoisen märkä jo pari tuntia ennen jamboreealueelta poistumista, mutta tulipahan sekin tapahtuma nähtyä. Jokainen poistui paikalta lukuisia kokemuksia rikkaampana - ja monet useita Ruotsin kruunuja köyhempänä, sillä jamboreekaupasta löytyi aivan liikaa mielenkiintoista partiokrääsää ;)
Toinen bussiyö putkeen, woohoo... Aamulla porukasta ei löytynyt enää ketään, jonka selkä ja niska eivät olisi olleet jumissa. No, kunnon aamulenkki Oslon keskustassa sai pahimman kankeuden kaikkoamaan, olkoonkin, että ainakin allekirjoittaneelle olisi vähempikin lenkkeily riittänyt. Postimerkkien ostaminen Oslon keskustasta voi osoittautua yllättävän hankalaksi :P Onneksi lähtö ei viivästynyt ihan mahdottoman paljoa, vaan pääsimme vielä kutakuinkin inhimilliseen aikaan Valleen. Pidemmän reitin valinneet lähtivät jo illalla, me muut nautiskelimme "lomasta" Lundenin leirintäalueella vielä seuraavaan aamuun saakka.
Aamulla aikaisin ylös, teltat (ja tietysti muutkin romppeet) kasaan ja ei kun menoksi. Bussi kuljetti meidät muutaman kilometrin päähän leirintäalueesta, ja parkkipaikalta sitten pääsimme vihdoin oikeasti vaeltamaan. Tosin vasta uskomattoman pitkän vitkuttelun jälkeen, kun vaeltamisen ensikertalaisia ei meinannut saada liikkeelle edes kirveellä uhkaamalla... Onneksi kuitenkin pääsimme matkaan, sillä maisemat olivat todella upeita. Matkanteko vain oli välillä rasittavan hidasta, sillä osalta porukasta oli vaeltamisen perusteet täysin hukassa :P
Seuraava aamu antoi jo viitteitä siitä, miten reissu tulisi osaltani päättymään; kunnolla palaneet korvat & kasvot, varsin kivuliaasti rikkoutuneet varvasvälit ja typerästä vauhdinjaosta jämähtäneet lihakset. Jei. Joka tapauksessa tavarat pakkailtiin kiltisti ja matkaan päästiin mukavan aurinkoisessa säässä. Ongelmaksi vain alkoi muodostua askel askeleelta yhä enemmän kipeytyvät jalat, eikä asiaa ainakaan auttanut se, että polveni päätti aloittaa kiukuttelun viitisen kilometriä ennen yöpymispaikkaa. Kun vielä päivämatka oli ollut edellistä päivää pidempi, koko lössi totteli varsin mieluusti käskyä mennä välittömästi nukkumaan...
Herääminen oli varsin hankalaa ja aamu normaaliakin tahmeampi, mutta ihmekö tuo, kun teltan asukkaista toinen on kuumeessa ja toinen muuten vain jumissa. Olimme sopivasti tien vieressä, joten reissun johtajalta kävi käsky jättää leikki kesken ja suunnata takaisin leirintäalueelle (bussikyydillä tosin). Harmitti todella paljon, mutta olimme molemmat liian väsyneitä inttääksemme vastaan, joten keräsimme omien tavaroidemme lisäksi muidenkin ylimääräiset roinat ja jäimme odottelemaan bussia. Loppupäivä kuluikin sitten löhöillessä ja seuraavan päivän päiväretkeä suunnitellessa - kun nyt oltiin Norjaan saakka tultu, niin pakkohan täällä on jotain muutakin tehdä kuin vain syljeskellä teltan kattoon ;D
Ja taas suunnitelmat uusiksi. Aamulla sitten allekirjoittanut oli kuumeessa, joten se siitä päiväretkestä. Norja voitti taistelun, muttei koko sotaa! Mur... No, enää 24 tuntia odottamista, ja sitten päästäisiin lähtemään vihdoin kotiin päin.
Jotenkin säälin bussikuskiamme kotimatkan alkaessa... Suihkussa sentään olimme käyneet, joten hajuhaitat olivat minimissä, mutta miltei koko ilta meni "toivelaulukonsertin" merkeissä. Mukana olleet partiolaulukirjat kuluivat enemmän kuin kaikilla edeltävillä leireillä yhteensä, ja ainakin meikäläinen lauloi äänensä illan aikana kokonaan pois. Ei ehkä se fiksuin teko, mutta ei se mitään, koska kivaa oli!
Aamulla tuli jälleen heräiltyä kokonaan eri valtiosta kuin missä oli illalla mennyt nukkumaan - ja vaihteeksi paikat totaalisen jumissa. Onneksi se oli viimeinen bussiyö piiiiiiiiitkään aikaan... Laivakin tuli satamaan juuri sopivasti, joten kauaa ei tarvinnut odotella aamiaispöytään pääsemistä. Itse matkahan oli vähintään yhtä tylsä kuin mennessäkin, mutta ainakin jokainen minuutti vei lähemmäs kotia ja siellä odottavaa sänkyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti